Tein lopputyöni tosiaan huijarisyndroomasta, tai paremminkin sanoen koetusta huijari-ilmiöstä ja sen hoidosta ratkaisukeskeisin menetelmin. Olipa vaan matka! Huijarisyndrooma ei ole "oikea" diagnoosi, mutta se on melkoisen rampauttava ajatusvääristymä, mikä koskettaa ihmistä hyvin syvältä. Ennen kaikkea se on yhteiskunnan aiheuttama ilmiö, jonka vuoksi ihminen kokee jatkuvaa huonommuuden tunnetta, vaikka tietää tavallaan olevansa ihan hyvä. Opin paljon tässä samassa myös itsestäni, en pelkästään huijarikokemuksen hoidosta. Ei menneet nämäkään tunnit hukkaan. Se on siis siinä, kaikki on tehty ja palaute myös opinnäytetyöstä on saatu. Jaan tähän lopputyöstä saamani palautteen, koska kukapa kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse.

Lopputyösi oli ilahduttava lukukokemus!
Olet valinnut hienon ja poikkeuksellisen aiheen, jota olet käsitellyt perusteellisesti.  Jo työn nimi ja sen perustelut liittyen sanoihin -ilmiö ja -kokemus, osoittaa jotain hyvin olennaista ratkaisukeskeisyyden omaksumisesta. Valintasi tarkastella aihetta tapauskuvausten kautta, on oikeaan osunut. Asiakaskuvausten kautta lukijalle välittyy kokemus, että olet sisäistänyt ratkaisukeskeisen työskentelyotteen oivallisesti ja sovellat sitä luontevasti ja vaikuttavasti kunkin tapauksen suhteen. Huomionarvoista oli mm. se tapa, miten sovelsit ns. ansionjakamisen periaatetta "huijarisyndrooman" hoitamisessa. Käyttämäsi interventiomalli ansionjaon kohdalla vahvisti asiakkaan omanarvon tunnetta ja sitä kautta hän antoi ansiota omasta muuttumisestaan kanssaihmisille. Näin hänelle itselleen syntyi ajatus siitä, että muut myös suhtautuvat häneen toisin kuin "huijariin". Samalla sovelsit peruskysymystyyppejä luontevalla ja vaikuttavalla tavalla ko asiakkaiden kanssa. Tämä näkyy erityisesti kuvaamistasi dialogeista.

Kokonaisuutena työ oli johdonmukainen. Teoria ja käytännön esimerkit tukivat toisiaan niin, että lukijalle avautuivat ratkaisukeskeiset menetelmät ja ajattelutapa johdonmukaisesti nimenomaan tässä kontekstissa. Työssä oli myös paljon tekstiä, joka lienee oman pohdinnan tulosta eikä suoraa siteerausta lähdeteksteistä. Se vakuuttaa lukijaa aiemmin mainittujen kohtien lisäksi ratkaisukeskeisestä osaamisestasi. Lisämausteena esitellyt kognitiiviset menetelmät ja niiden integrointi ei tuntunut ”päälleliimatulta” ja niitä on sopivassa määrin ilman, että fokus ratkaisukeskeisyyteen kärsisi.

Eräs lopputyösi kantava ajatus oli selvästi; "rajoitusten tuijottamisesta mahdollisuuksien tutkimiseen""